Noyal Team

Ilmoitustaulu

7.9.2017 Päivitetty Suunnitelmat.

219996

Tietoa

Kasvatan roturisteytyksiin pohjautuvaa koiratyyppiä. Ensimmäinen pentue syntyi vuoden 2012 loppukesästä, joten projekti on vielä hyvin tuore ja vasta muovautumassa. Tälle sivulle olen kerännyt tietoa kasvatusprojektistani ja pyrkinyt vastaamaan useimmin minulle esitettyihin kysymyksiin.

Tavoite

Tätä lukiessa on hyvä ottaa huomioon, että projekti on vasta aluillaan ja tässä kuvailemani ulkonäkö ja luonne on se, mihin kasvatuksellani pyrin - todellinen tyyppi alkaa yhtenäistyä ja muovautua vasta useamman sukupolven jälkeen. Luonteen puolesta tavoittelen energisiä, miellyttämisenhaluisia, hyvähermoisia, rohkeita, itsevarmoja sekä mukautuvaisia koiria. Niillä tulee olla paineensietokykyä ja niiden täytyy ottaa uusia asioita hyvin vastaan ja palautua uusista tilanteista nopeasti. Riistavietti ei ole toivottavaa, vaan koiran tulee lähtökohtaisesti pystyä opettamaan olemaan myös vapaana. Elekieli ja laumakäyttäytyminen on luontevaa ja vahvaa, eikä tuota ongelmia. Omaa laumaansa kohtaan uskollinen ja nöyrä, vieraita ihmisiä kohtaan välinpitämätön tai aavistuksen varautunut. Tavoitteena on kaiken kaikkiaan helposti ohjattavissa ja koulutettavissa oleva, moniin eri tilanteisiin soveltuva ja niissä pärjäävä aktiivinen, tasapainoinen harraste- ja seurakoira.

Ulkonäöllisesti tavoittelen yleisilmeeltään jäntevää ja kuivaa koiraa, joka on hyvin kulmautunut sekä pitkähköraajainen. Koira saa olla kauttaaltaan hieman kapea, rakenteeltaan kevyen ja keskiraskaan väliltä. Selkä on suora ja vahva, rintakehä syvä, muttei liioiteltu, kohoavalla alalinjalla. Kaula on pitkähkö ja kiinteä. Pää on kapea ja kuiva, huulet tiiviit, korvat teräväkärkiset ja pystyt. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja vinot, otsapenger on heikohko. Turkin värityksellä taikka hännänkannolla ei ole merkitystä. Turkki on lyhyttä tai puolipitkää pohjavillalla. Päälikarva on pääasiassa kovaa ja karkeahkoa, pohjavilla tiivistä.

Terveys on yksi tärkeimmistä kriteereistä kasvatuksessani. Yhdistelmiä suunnitellessani otan käyttämieni rotujen perinnölliset sairaudet huomioon sekä yksilöiden alttiudet niihin ja pyrin mahdollisuuksien mukaan tutkituttamaan koirat niitten osalta. En käytä esimerkiksi allergisia tai jatkuvasti sairastelevia koiria kasvatukseeni. Tutkin käyttämieni koirien suvut mahdollisimman tarkoin aina kun se on mahdollista. Pidän luonnollisesti kirjaa kasvatukseen käyttämieni koirien terveystilanteesta sekä mahdollisista sairauksista.

Miksi et kasvata rotukoiria?

Pikemmin voisi kysyä, miksi kasvattaisin. Mielestäni tämän päivän rotupuhtauteen perustuvan koirankasvatuksen pitäisi olla jo historiaa. Se perustuu periaatteelle, jolla ei nykypäivänä saavuteta enää yhtään mitään.

En näe mitään syytä kasvattaa seura- tai harrastekoiria sisäsiittoisessa kannassa, kun sen pystyy vallan mainiosti tekemään myös ulkosiitosta käyttäen. Sisäsiitos on nykyisessä rotukoirajalostuksessa aiheuttanut valtavasti ongelmia ja tehnyt terveitten koirien kasvatuksesta suuren haasteen ellei jopa mahdottomuuden. Monissa roduissa perinnölliset sairaudet koskettavat jo rodun jokaista yksilöä, jolloin tahallisesti jalostetaan sairaita koiria - koska muutakaan ei ole. Puhumattakaan roduista, joilla yksin rakenne ja ulkonäkö aiheuttavat terveydellisiä ongelmia. Karu fakta on, että kaikki koirat rotunsa sisällä ovat lähes poikkeuksetta keskenään sukua. Näin ollen myös esimerkiksi perinnöllisten sairauksien aiheuttamat geenit kohtaavat toisensa huomattavasti todennäköisemmin, kuin ulkosiitoksisessa kannassa.

Mielestäni rotukoirat on ajettu nykyisessä tilassaan niin ahtaalle jalostuksellisesti, ettei niiden kasvattaminen ole suljetuilla rotukirjoilla enää järkevää. Vaikka onnistuisikin kasvattajana löytämään ne terveet ja hyväluonteiset yksilöt rodusta, ne eivät pelasta sitä. Valtaosa nykypäivän rotukoirakasvattajista on kuitenkin näyttelykoirakasvattajia (ja voin sanoa, että näyttelymenestyjää ei varmasti aina jätetä käyttämättä jalostuksessa vaikka koiralla olisikin jokin sairaus tai esimerkiksi luonnevika) tai ns. kotikoirien kasvattajia, joilla ei ole sen tarkempaa tavoitetta rotunsa kasvattamisessa. Tässä joukossa kasvattajat, jotka todella ovat asioihinsa perehtyneitä ja tekevät kovasti töitä rotunsa tilanteen parantamiseksi, ovat valitettavasti vain tippa suuressa meressä.

Rotukoirien yleisen tilanteen lisäksi en pidä Suomen Kennelliitosta organisaationa. Perusperiaate puhdasrotuisuuden ehdottomasta vaalimisesta on jo itsessään varsin moraaliton ja elinvoimaisen koirakannan jalostamisen kannalta järjetön. Kennelliitto vaikuttaa monissa asioissa suorastaan välinpitämättömältä koirien hyvinvointia kohtaan - koirat tuntuvat olevan vain rotunsa edustajia, näytteille asetettavia kappaleita liiton silmissä. Kennelliiton toimet rotukoirien tilanteen parantamiselle ovat hitaita ja nihkeitä (lisäksi samalla tehdään päätöksiä, jotka vain pahentavat tilannetta), mikä entisestään korostaa mielikuvaani puhdasrotuisuuden ehdottomasta vaatimisesta - siitä ei haluta päästää irti. Monet asiat Kennelliiton toiminnassa herättävät ihmetystä etenkin, kun asioille ei tunnuta tekevän mitään vaikka jotkut yksittäiset ihmiset sitä ovat vaatineet. Kennelliitto mm. hyväksyy peräti viisi pentuetta narttua kohti, mikä minun silmissäni on epäeettistä ja mahdollistaa pentutehtailun liiton siipien suojassa. Näillä löyhillä säännöstöillä ja esimerkiksi näyttelytulosten arvon korostamisella luodaan maallikoille illuusio siitä, että rekisteröity pentu on aina vastuulliselta kasvattajalta, mikä ei todellisuudessa pidä paikkaansa - liitto pyrkii markkinoimaan "omia" koiriaan ainoana oikeana vaihtoehtona. En myöskään pidä siitä, että tämän päivän Kennelliitto on kaukana aatteellisesta, koirien hyvinvointia edistävästä yhdistyksestä, mielestäni päinvastoin. Kennelliitto on konserni, jonka liikevaihto esimerkiksi pari vuotta sitten oli 10 miljoonaa euroa. Kaikki me tiedämme, että siellä missä isot rahat liikkuvat, ei tilaa paljon jää eettisille ja moraalisille ajatuksille tai ainakaan niiden toteuttamiselle.

Korostan kuitenkin sitä, että mielipiteitä tähän maailmaan mahtuu useita ja omani on vain yksi niistä. Vaikka en itse kannata Kennelliiton toimia taikka rotukoirajalostusta, asia ei ole minulle kovinkaan henkilökohtainen - olen vain valinnut toisen tavan kasvattaa koiria, sellaisen joka sopii omaan ajatusmaailmaani. Rotukoiratoiminta ei nykyisellään ole minua varten, mutta siitä huolimatta kunnioitan suuresti ihmisiä, jotka vielä jaksavat tehdä töitä oman rotunsa hyvinvoinnin eteen.

 

Vastauksia yleisiin kysymyksiin

Näihin väittämiin ja kysymyksiin olen törmännyt internetissä useimmin, joten päätin vastata niihin nyt tässä yhdellä kertaa.

Olen kuullut ihmeteltävän, että minkä takia haluan kasvattaa koiria ollenkaan, jos rotukoirat eivät kerran kiinnosta. No, vaikken pidäkään rotukoirajalostusta ja nykyistä mallia järkevänä ja oikeana itselleni, olen siitä huolimatta kiinnostunut koirien jalostuksesta ja kasvatuksesta, jos se tapahtuu eettisesti ja koiran parasta ajatellen. Juuri tähän pyrin omalla kasvatuksellani. Ehdin olla kuutisen vuotta mukana rotukoirapiireissä, yrittäen väkisin mukautua niihin, kunnes ymmärsin, että muitakin vaihtoehtoja on - laatikon ulkopuolella.

Minulta on myös tiedusteltu, olenko käynyt kasvattajakurssia. Kyllä, suoritin Kennelliiton kasvattajan peruskurssin vuonna 2011 ja pääsin sen lähes täysin pistein läpi. Kurssilta en kuitenkaan oppinut mitään uutta tai ennestään tuntematonta.

Vielä kysyttävää? Kiinnostaako osallistua projektiin?

Mikäli vielä tämän sivun läpi luettuasi jokin kysymys jäi kaivertamaan mieltäsi, vastaan mielelläni asiallisiin sähköpostiviesteihin, ja sähköpostin kautta on mahdollista saada myös puhelinnumeroni.

Kiinnostaisiko sinua osallistua projektiini? Mikäli sinulla on mielestäsi projektiin sopiva, terve uros tai narttu, ota yhteyttä vaikkapa sähköpostitse, kerro koirastasi ja sovitaan tapaaminen. Sopivien yksilöitten kohdalla maksan liisauskorvauksen lisäksi puolet terveystutkimuskuluista.

Copyright © 2013-2015. All Rights Reserved.