Kasvatan pienimuotoisesti roturisteytyksiin pohjautuvaa koiratyyppiä, jota on monesti kutsuttu varsin osuvasti arktiseksi paimenkoiraksi. Tavoitteena on yhdistää paimenkoiran miellyttämisenhalu ja koulutettavuus arktisten rotujen laumaälykkyyteen ja alkukantaisuuteen.

Tyypillinen ”arktinen paimenkoira” on energinen, miellyttämisenhaluinen, hyvähermoinen, itsevarma ja mukautuvainen kumppani niin harrastuksiin kuin muuhunkin liikkumiseen. Ne puhuvat monien arktisten rotujen tavoin ”sujuvasti koiraa”, eli niiden elekieli on selkeää ja laumakäyttäytyminen luontevaa, joten ne pärjäävät erinomaisesti isommassakin koiraporukassa. Paimenkoirapuolelta perityn koulutettavuutensa ja miellyttämisenhalunsa vuoksi ne ovat myös miellyttäviä harrastuskoiria. Riistavietti on vähäinen tai hallittavissa oleva, saalisvietin ollessa kohtuullinen. Arktinen paimenkoira on kaikenkaikkiaan tasapainoinen kokonaisuus ja sopii ihmiselle joka haluaa luoda erityisen suhteen koiraansa sen kanssa harrastaen ja liikkuen.

Arktisten paimenkoirien haasteina ovat energisyys ja laumakeskeisyys etenkin nuoruusiässä. Arktisille roduille tyypillinen laumakeskeisyys voi ilmetä mm. eroahdistuksena, joten yksinolon opetteluun on paneuduttava heti pennusta lähtien. Energisyyden vuoksi on pidettävä huolta siitä, että koira saa riittävästi aktiviteettia ja liikuntaa. Arktinen paimenkoira tarvitsee fyysisen aktiviteetin lisäksi myös psyykkistä aktiviteettiä ja yhdessä tekemistä. Arktisille paimenkoirille on tyypillistä myös monipuolinen äänenkäyttö (joskin ei suoranainen haukkuminen), joka saattaa ilmetä esimerkiksi yksinolotilanteissa tai treeneissä turhautuessa.

Ulkonäöltään arktiset paimenkoirat ovat liioittelemattomia ”peruskoiria”. Collietausta on tuonut hieman suoruutta etuosaan erityisesti olkavarren pituuden suhteen, joten se on rakenteellinen seikka, jota tulee jalostusvalinnoissa pitää silmällä. Turkki on kaksinkertainen tiiviillä pohjavillalla ja kovalla, lyhyellä tai puolipitkällä päälikarvalla.